Helsingin taidemuseon avajaiset olivat täynnä ihmisiä.

The opening of the Helsingin taidemuseo was full of people.

Helmi-maaliskuun rajapyykki toi stadilaisille toiveen kevään saapumisesta.

The threshold between February and March brought hope to the people of Helsinki for the arrival of spring.

Ikkunat avautuivat lumiselle maisemalle, mutta museon sisällä oli lämmin ja eloisa tunnelma.

The windows opened to a snowy landscape, but inside the museum, the atmosphere was warm and lively.

Suuret teokset peittivät valkoisia seiniä, ja keskustelut täyttivät huoneet.

Large works covered the white walls, and conversations filled the rooms.

Sami seisoi yhden oman maalauksensa edessä.

Sami stood in front of one of his own paintings.

Hän oli nuori, tuore taiteilija, ja tänä iltana hänen työnsä pääsivät parrasvaloihin.

He was a young, fresh artist, and tonight his work was in the spotlight.

Se oli iso hetki hänelle.

It was a big moment for him.

Mutta mielen perukoilla lepäsi ajatus Marjasta.

But in the back of his mind lingered thoughts of Marja.

Sami tiesi, että hänen oli oltava vaikuttava.

Sami knew that he had to make an impression.

Aino oli kulkenut Samin rinnalla koko tämän matkan.

Aino had walked alongside Sami through this entire journey.

Hän hymyili rohkaisevasti ja kuiskasi: "Älä huoli, Sami.

She smiled encouragingly and whispered, "Don't worry, Sami.

Olet täällä ansaitusti."

You deserve to be here."

Sami nyökkäsi, muttei pystynyt karistamaan levottomuutta.

Sami nodded, but he couldn't shake off his restlessness.

Yhtäkkiä, väkijoukossa, Sami huomasi tutut kasvot.

Suddenly, in the crowd, Sami noticed familiar faces.

Marja seisoi nurkkapöydän luona, kirjoittaen muistiinpanoja pieni vihko käsissään.

Marja stood by the corner table, jotting down notes in a small notebook in her hands.

Heidän menneisyytensä oli monimutkainen, täynnä vanhaa kaunaa.

Their past was complicated, full of old resentment.

Silti Samilla oli vain kaksi vaihtoehtoa: kohdata hänet tai pysyä taka-alalla.

Yet Sami had only two options: face her or remain in the background.

Sami otti rohkeasti askeleen eteenpäin.

Sami bravely took a step forward.

"Marja", hän aloitti, äänessään rauhallisuus, jota hän itsekin ihmetteli.

"Marja," he began, with a calmness in his voice that even he found surprising.

Marja katsoi ylös ja hymyili hieman.

Marja looked up and smiled slightly.

"On kulunut aikaa", hän vastasi.

"It's been a while," she replied.

Sami otti syvään henkeä.

Sami took a deep breath.

"Haluan vain, että katsot työtäni rehellisesti.

"I just want you to look at my work honestly.

Unohdetaan menneet.

Let's forget the past.

Tämä on minulle tärkeää."

This is important to me."

Marja jäi miettimään.

Marja paused to think.

Molemmat tiesivät, että oli ollut hetkiä, jotka olivat laittaneet ystävyyden koville.

They both knew there had been moments that had strained their friendship.

"Voimmeko aloittaa alusta?"

"Can we start over?"

Marja ehdotti.

Marja suggested.

Sami nyökkäsi.

Sami nodded.

"Se olisi hyvä.

"That would be good.

Haluaisin kuulla mielipiteesi."

I’d like to hear your opinion."

Ilta eteni, ja Sami tunsi itsensä varmemmaksi.

The evening progressed, and Sami felt more confident.

Aino näki muutoksen ystävässään.

Aino noticed the change in her friend.

Kun näyttely oli melkein ohi, Samin kasvot olivat rennot ja tyytyväiset.

As the exhibition was nearly over, Sami's face was relaxed and content.

Hän oli ylittänyt esteet, ei vain taiteilijana, vaan myös ihmisenä.

He had overcome obstacles, not just as an artist, but also as a person.

Kun vieraat alkoivat lähteä, Sami seisoi museon ikkunoiden äärellä.

As the guests began to leave, Sami stood by the museum windows.

Ulkona kuu valaisi yhä lumista katua.

Outside, the moon still lit the snowy street.

Hän oli löytänyt rauhan sekä itsestään että suhteissaan.

He had found peace both within himself and in his relationships.

✨ Näin oli alkanut uusi luku Samin elämässä.

✨ Thus began a new chapter in Sami's life.

Ja vaikka talven kylmyys vielä pysytteli kaupungin yllä, Samin sydämessä lämpö oli jo saapunut.

And even though winter's cold still lingered over the city, warmth had already arrived in Sami's heart.