Kesä oli vihdoin saapunut, ja Kaunissaari kutsui luonnon ystäviä rauhalliseen seikkailuun.

Summer had finally arrived, and Kaunissaari called nature lovers to a peaceful adventure.

Elli hymyili innoissaan, kun hän ja Akseli astuivat veneeseen matkalla kohti saarta.

Elli smiled excitedly as she and Akseli stepped into the boat on their way to the island.

Elli rakasti juhannusta – keskikesän juhlaa, jolloin koko Suomi tuntui valoisammalta ja iloisemmalta.

Elli loved juhannus—the midsummer festival when all of Suomi seemed brighter and happier.

Akseli sen sijaan harkitsi hetken, ennen kuin suostui mukaan.

Akseli, on the other hand, hesitated a moment before agreeing to join.

Häntä mietitytti sää ja mahdollinen sade.

He was concerned about the weather and the possibility of rain.

Kaunissaari oli kauniin vehreä ja tuoksui kesälle.

Kaunissaari was beautifully lush, smelling of summer.

Elokuun alun vihreät metsät suojasivat ja kutsuivat tutkimaan.

The green forests at the beginning of August provided shelter and invited exploration.

"Katsotaan ensin sitä poukamaa, josta puhuin," Elli ehdotti.

"Let's first check out that cove I talked about," Elli suggested.

Hän tiesi paikan, jolla voisi vakuuttaa Akselille matkan kannattavuuden, vaikka sadeuhka leijui ilmassa.

She knew a place that could convince Akseli of the trip's worthwhileness, even though the threat of rain hung in the air.

He saapuivat idylliseen poukamaan.

They arrived at an idyllic cove.

Elli levitti viltin ja alkoi purkaa piknikkoria, jonka oli täyttänyt perinteisillä herkuilla: lohileipiä, karjalanpiirakoita ja mansikoita.

Elli spread out a blanket and began unpacking the picnic basket she had filled with traditional treats: salmon sandwiches, karjalanpiirakka, and strawberries.

"Katsotaanpa," Elli sanoi, "jos sade yllättää, voimme suojautua noiden puiden alla."

"Let's see," Elli said, "if rain surprises us, we can shelter under those trees."

Hän suuntasi katseensa synkistyvään taivaaseen, mutta pysyi optimistisena.

She looked at the darkening sky but remained optimistic.

Akseli istahti viltille, hivenen vastahakoisena.

Akseli sat on the blanket, a bit reluctantly.

"Ehkä olisimme voineet jäädä kotiin," hän mutisi.

"Maybe we should have stayed home," he muttered.

Elli ei lannistunut.

Elli was not discouraged.

"Muistan lapsuuden juhannukset rannalla," hän alkoi kertoa.

"I remember childhood juhannus at the beach," she began to recount.

"Sade tuli ja meni, mutta me nautimme silti.

"The rain came and went, but we still enjoyed ourselves.

Kun pilvet väistyvät, juhannuskokko hehkuu kauneimmillaan."

When the clouds clear, the juhannuskokko glows most beautifully."

Taivas pimeni ja kevyt sade alkoi pisaroida.

The sky darkened, and a light rain began to drizzle.

Akseli katsoi Elliä, joka kertoi tarinoitaan.

Akseli looked at Elli, who was telling her stories.

Hän näki, kuinka elli kuunteli laineiden hiljaista liplatusta ja katseli odottavaisena taivasta.

He saw how she listened to the quiet lapping of the waves and watched the sky expectantly.

Elli vakuutti vakaasti, että he olisivat turvassa puiden alla.

Elli confidently assured him that they would be safe under the trees.

Kesken tarinan sade alkoi hellittää.

In the middle of the story, the rain began to ease.

Pilvet muuttuivat vaaleammiksi, ja aurinko pilkisti taivaanrannalta.

The clouds turned lighter, and the sun peeked from the horizon.

Akseli hymyili hieman ja auttoi Elliä sytyttämään pienen juhannuskokon.

Akseli smiled a little and helped Elli light a small juhannuskokko.

"Ehkä juhlassa on jotain erityistä," hän myönsi.

"Maybe there's something special about this celebration," he admitted.

Auringonvalo leikki heidän ympärillään, ja meren tuuli kuivatti kosteat vaatteet.

Sunlight played around them, and the sea breeze dried their damp clothes.

Elli ja Akseli söivät ja nauroivat yhdessä.

Elli and Akseli ate and laughed together.

Kaikki huoli ja epäilyt näyttivät haihtuvan ilta-auringon kultaisessa valossa.

All worries and doubts seemed to dissipate in the golden light of the evening sun.

He iloitsivat hiljaisesta ja rauhallisesta hetkestä, joka lopulta yhdisti heidän erilaiset näkemyksensä keskikesän juhlasta.

They rejoiced in the quiet and peaceful moment that ultimately united their different views of the midsummer festival.

Se oli täydellinen päätös juhannuspäivälle, joka tulisi elämään kauan muistoissa.

It was a perfect conclusion to a juhannuspäivä that would live long in their memories.