Kirkas kesäaurinko paistoi suurista toimiston ikkunoista, valaisten koko huoneen.

The bright summer sun shone through the large office windows, illuminating the entire room.

Sami istui työpöytänsä ääressä, vilkaisten kelloa jälleen kerran.

Sami sat at his desk, glancing at the clock once more.

Juhannus oli tulossa, mutta sitä ennen oli vuosittaisen arviointitilaisuuden aika.

Juhannus (Midsummer) was approaching, but first, it was time for the annual performance review.

Toimisto oli täynnä energiaa, vaikkei loma ollutkaan kaukana.

The office was full of energy, even though the holiday wasn't far away.

Sami tunsi jännityksen vatsansa pohjassa.

Sami felt a flutter of nervousness deep in his stomach.

Sami oli ahkera työntekijä, mutta hänen ujoutensa usein varjosti hänen saavutuksiaan.

Sami was a diligent employee, but his shyness often overshadowed his achievements.

Tänään oli erilainen päivä.

Today was a different day.

Hänen oli aika näyttää kykynsä.

It was time to showcase his abilities.

Sami kaipasi tunnustusta ja halusi edetä urallaan, mutta kasvoton pelko esti häntä usein puhumasta omista onnistumisistaan.

Sami longed for recognition and wanted to advance in his career, but a faceless fear often stopped him from speaking about his own successes.

Hän istui tuolillaan, kääntelemättä katsettaan tietokoneen ruudulta.

He sat in his chair, not taking his eyes off the computer screen.

Maarit, hänen esimiehensä, oli mukava ja oikeudenmukainen nainen, joka oli aina kannustanut työntekijöitään.

Maarit, his supervisor, was a kind and fair woman who had always encouraged her employees.

Tänään hänen vastuullaan oli arvioida koko osaston suorituksia.

Today, it was her responsibility to evaluate the entire department's performance.

Sami tiesi, että Maarit arvosti rehellistä keskustelua ja odotti innolla kuulevansa Samilta.

Sami knew that Maarit valued honest conversation and was eagerly waiting to hear from him.

"Käykää sisään," Maarit sanoi lämpimästi, kun Sami kolkutteli varoen hänen oveensa.

"Come in," Maarit said warmly, as Sami cautiously knocked on her door.

Huoneeseen astuessaan Sami näki Jukan, joka oli juuri poistumassa arviointitilaisuudestaan.

As he stepped into the room, Sami saw Jukka, who was just leaving his review session.

Jukka oli extrovertti ja tiesi, kuinka tuoda osaamisensa esille.

Jukka was an extrovert and knew how to present his skills.

Tämä teki Samista vain entistä hermostuneemman.

This only made Sami more nervous.

Sami istuutui pöydän toiselle puolelle.

Sami sat down on the opposite side of the table.

Maarit hymyili ystävällisesti.

Maarit smiled kindly.

"Kerrohan, Sami," Maarit aloitti.

"Tell me, Sami," Maarit began.

"Mitä kaikkea olet saavuttanut tänä vuonna?" Tämä oli se hetki.

"What have you achieved this year?" This was the moment.

Hetki, jota Sami oli odottanut ja myös pelännyt.

The moment Sami had been waiting for and also dreading.

Sydän hakaten Sami aloitti.

With his heart pounding, Sami began.

Hän kertoi uudesta asiakasprojektista, jonka oli hoitanut menestyksekkäästi, ja uusista menetelmistä, joita oli kehittänyt tiiminsä parantamiseksi.

He talked about the new client project he had handled successfully and the new methods he had developed to improve his team.

Hänen äänensä tärisi aluksi, mutta se voimistui, kun hän jatkoi puhettaan.

His voice shook at first, but it grew stronger as he continued.

Maarit kuunteli tarkasti, nyökkäillen kannustavasti.

Maarit listened intently, nodding encouragingly.

Koko keskustelun aikana Sami huomasi, että puhuminen helpottui.

Throughout the conversation, Sami noticed that speaking became easier.

Hän pohti omia tavoitteitaan tulevaisuudelle ja esitti selkeästi, miksi hän ansaitsi ylennyksensä.

He reflected on his own goals for the future and clearly stated why he deserved a promotion.

Maarit kirjoitti muistiinpanoja ja hymyili Samille.

Maarit took notes and smiled at Sami.

Viimeinkin Sami lopetti.

Finally, Sami finished.

"Kiitos, Sami," Maarit sanoi.

"Thank you, Sami," Maarit said.

"Olet tehnyt erinomaista työtä, ja on hienoa nähdä, kuinka olet kehittynyt.

"You’ve done excellent work, and it's great to see how much you've developed.

Olen vaikuttunut." Sami tunsi helpotuksen aaltoilevan läpi kehonsa.

I am impressed." Sami felt a wave of relief wash over him.

Hän oli pystynyt tekemään sen.

He had been able to do it.

Kun hän palasi työpisteelleen, ulkona paistava kesäaurinko tuntui vielä kirkkaammalta.

As he returned to his workstation, the summer sun shining outside felt even brighter.

Sami tunsi itsevarmuuden nousevan sisältään.

Sami felt a growing confidence within him.

Hän oli oppinut puhumaan puolestaan, ja sillä oli suuri merkitys.

He had learned to speak up for himself, and it made a significant difference.

Vaikka Juhannus ja loma olivatkin edessä, hän oli jo saanut lahjan – itseluottamuksen.

Although Juhannus and the holiday were ahead, he had already received a gift – self-confidence.

Toimisto ympärillä vilisi elämää ja riemua tulevasta juhlasta.

The office around him buzzed with life and excitement for the upcoming celebration.

Sami tiesi, että ensi vuosi toisi uudet mahdollisuudet, ja tällä kertaa hän kohtaisi ne rohkeasti.

Sami knew that the next year would bring new opportunities, and this time he would face them boldly.