Aurora Cabinin olohuone oli lämmin ja kodikas, vaikka ulkopuolella talvinen viima alkoi voimistua.

The living room of Aurora Cabin was warm and cozy, even though the winter wind was starting to strengthen outside.

Suuret ikkunat tarjosivat täydellisen näkymän taivaalle.

The large windows offered a perfect view of the sky.

Aino laski mukin kädestään ja katsoi, kuinka ensimmäiset hiutaleet leijailivat maahan.

Aino set her mug down and watched as the first snowflakes floated to the ground.

"Tämä paikka on upea", hän huokaisi.

"This place is amazing," she sighed.

Mikko hymyili lempeästi.

Mikko smiled gently.

Hänen taskussaan oli pieni, vihreä samettirasia, jota hän puristi hieman hermostuneena.

In his pocket was a small, green velvet box that he was gripping slightly nervously.

Tänään oli tärkeä ilta, mutta sää tuntui olevan heitä vastaan.

Today was an important evening, but the weather seemed to be against them.

Pilvet peittivät taivaan, ja lumisade voimistui.

Clouds covered the sky, and the snowfall intensified.

Mikon vanha ystävä Petri, joka oli liittynyt heidän seuraansa, astui sisään tuoden mukanaan kylmän ilman tuulahduksen.

Mikko's old friend Petri, who had joined them, came in bringing a gust of cold air with him.

"Kyllä se kirkastuu, luota minuun", Petri sanoi rohkaisevasti.

"It'll clear up, trust me," Petri said encouragingly.

"Täällä Lapissa sää muuttuu nopeasti."

"Here in Lapland, the weather changes quickly."

"Toivotaan niin", Mikko vastasi, yrittäen pysyä optimistisena.

"Let's hope so," Mikko replied, trying to stay optimistic.

Hän halusi kosia Ainoa täydellisen hetken aikana.

He wanted to propose to Aino at the perfect moment.

Hän ei voinut kuvitella romanttisempaa hetkeä kuin revontulten tanssi taivaalla, mutta toistaiseksi pilvet pysyivät itsepintaisesti paikallaan.

He couldn't imagine a more romantic moment than the dance of the northern lights in the sky, but for now, the clouds stubbornly stayed in place.

Illan pimetessä Petri ehdotti pientä kävelyä läheiseen metsään.

As the evening darkened, Petri suggested a small walk to the nearby forest.

"Se on seikkailu," hän virnisti.

"It's an adventure," he grinned.

"Jos mennään vähän korkeammalle mäelle, taivas voisi kirkastua."

"If we go a bit higher up the hill, the sky might clear."

He pukeutuivat lämpimästi ja lähtivät liikkeelle.

They dressed warmly and set off.

Metsä oli hiljainen, vain lumen narina askelten alla kuului heidän kulkiessaan.

The forest was quiet, with only the crunching of snow underfoot as they walked.

Korkeammalla mäellä Petri pysähtyi ja osoitti: "Katso, horisontti on selkeämpi täällä."

Higher up the hill, Petri stopped and pointed: "Look, the horizon is clearer here."

Äkkiä pilvet alkoivat väistyä, paljastaen syvän sinisen taivaan.

Suddenly, the clouds began to part, revealing a deep blue sky.

Ja sitten, kuin taikaiskusta, revontulet ilmestyivät.

And then, as if by magic, the northern lights appeared.

Ne loistivat vihreinä ja violetteina, tanssien taivaalla maagisesti.

They shone green and violet, dancing magically across the sky.

Aino ihasteli näkyä henkeään pidätellen.

Aino admired the sight, holding her breath.

Mikko käänsi katseensa Ainoon.

Mikko turned his gaze to Aino.

Hänen sydämensä hakkasi, mutta hän tiesi, että tämä oli täydellinen hetki.

His heart was pounding, but he knew this was the perfect moment.

Hän polvistui ja otti rasian esiin.

He knelt down and took out the box.

"Aino, olet elämäni valo.

"Aino, you are the light of my life.

Tuletko vaimokseni?"

Will you be my wife?"

Aino katsoi ensin revontuliin ja sitten Mikkoon.

Aino looked first at the northern lights and then at Mikko.

Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä.

Her eyes filled with tears.

"Kyllä, Mikko, tietenkin!"

"Yes, Mikko, of course!"

hän kietoi kätensä Mikon ympärille.

she wrapped her arms around Mikko.

Petri taputti käsiään.

Petri clapped his hands.

"Onnea teille molemmille!"

"Congratulations to both of you!"

hän sanoi nauraen.

he said laughing.

He viettivät loppuillan ihaillen revontulia, joita ei enää pilvet tai lumi haitanneet.

They spent the rest of the evening admiring the northern lights, no longer hindered by clouds or snow.

Mikko tunsi sisällään lämpöä ja rauhaa.

Mikko felt warmth and peace inside.

Hän oli oppinut, että joskus elämässä vain tarvittiin vähän kärsivällisyyttä ja optimistista mieltä.

He had learned that sometimes in life you just need a bit of patience and an optimistic mind.

He palasivat mökille, missä takkatuli loimusi vieraanvaraisesti odottaen.

They returned to the cabin, where the fireplace glowed invitingly, waiting for them.

Seikkailu oli ollut täydellinen, ja uusi luku heidän tarinassaan oli alkanut suurin toivein ja rakkauden täyttämänä.

The adventure had been perfect, and a new chapter in their story began with great hopes and filled with love.