Puutarhatorin ilma oli raikkaana syksyn tuulessa, joka kantoi mukanaan paahdettujen kastanjoiden tuoksua.

The air at Puutarhatori was fresh in the autumn breeze, carrying the scent of roasted chestnuts.

Helsingissä oli alkamassa markkinapäivä, ja kauppatori oli täynnä elämää.

Market day was beginning in Helsinki, and the square was full of life.

Eero asteli hitaasti pitkin kapeita käytäviä, katsellen ympärilleen.

Eero walked slowly along the narrow paths, looking around.

Hän oli palannut kotikaupunkiinsa ensimmäistä kertaa vuosiin.

He had returned to his hometown for the first time in years.

Muistot menneisyydestä vilkkuivat hänen mielessään kuin vanhat valokuvat.

Memories of the past flashed in his mind like old photographs.

Matka ulkomaille oli ollut pitkä ja yksinäinen.

The journey abroad had been long and lonely.

Nyt hän kaipasi takaisin juuriin, ihmisiin ja paikkoihin, jotka kerran olivat olleet tärkeitä.

Now he longed to return to the roots, to the people and places that once had been important.

Yhtäkkiä hänen katseensa kohtasi jotain tuttua.

Suddenly, his gaze met something familiar.

Liisan pieni kynttiläkoju oli siellä, lämpimänä ja kutsuvana.

Liisa's little candle stall was there, warm and inviting.

Liisa oli hänen lapsuudenystävänsä, ja heillä oli ollut hauskoja hetkiä yhdessä.

Liisa was his childhood friend, and they had had fun times together.

Liisa näytti samalta kuin ennenkin, hiukan vanhemmalta mutta yhtä iloiselta.

Liisa looked the same as before, slightly older but just as cheerful.

"Eero!

"Eero!

Sinäkö olet siinä?

Is that you?"

" Liisa huudahti.

Liisa exclaimed.

He vaihtoivat halauksen, molemmat hiukan häkeltyneinä mutta iloisena jälleennäkemisestä.

They exchanged a hug, both a bit flustered but happy to reunite.

Eeron mielessä liikkui paljon asioita, mutta hän hymyili ja keskitti kaiken huomionsa keskusteluun Liisan kanssa.

Many things were moving in Eero's mind, but he smiled and focused all his attention on the conversation with Liisa.

Kun he puhuivat, torilla kulki kiireinen hahmo nopeasti ohitse.

As they talked, a hurried figure passed by quickly on the market.

Se oli Matti.

It was Matti.

Entinen paras ystävä.

A former best friend.

Eero tunsi sydämensä hypähtävän.

Eero felt his heart leap.

Matti oli ollut tärkeä osa hänen elämäänsä, ennen kuin kaikki muuttui.

Matti had been an important part of his life, before everything changed.

Liisan hymy hälveni hieman, ja hän yritti houkutella Mattia liittymään keskusteluun.

Liisa's smile faded slightly, and she tried to coax Matti to join the conversation.

Mutta Matti empi, katseessaan jotain painavaa ja käsittelemätöntä.

But Matti hesitated, something heavy and unresolved in his gaze.

Eero tunsi menneisyyden haamut painavan hartioitaan.

Eero felt the ghosts of the past weighing on his shoulders.

Pian Matti ja Eero katsoivat toisiaan suoraan silmiin.

Soon, Matti and Eero looked straight into each other's eyes.

He eivät olleet puhuneet aikoihin, molempien sydämissä särö, joka kaipasi korjausta.

They hadn't spoken in ages, both with a crack in their hearts that needed mending.

Markkinapaikan hälinä ympärillä oli intensiivinen, ja se oli juuri silloin, kun heidän oli aika puhua.

The market's hustle around them was intense, and it was right then that it was time for them to talk.

"Matti, aiotko todella vältellä minua koko päivän?

"Matti, are you really going to avoid me all day?"

" Eero sanoi, ääni hiukan epävarmana mutta päättäväisenä.

Eero said, his voice a bit uncertain but determined.

Matti pysähtyi, ja puheensorina ympärillä tuntui vaimenevan hetkeksi.

Matti stopped, and the chatter around seemed to quiet for a moment.

"Eero, minä… olen pahoillani," Matti aloitti, ääni vähän karheana.

"Eero, I...

"Meidän täytyy puhua kaikesta siitä.

I'm sorry," Matti began, his voice a little rough.

"Heidän välillään oli hetki, jolloin sanat vihdoin löysivät tiensä esiin.

"We need to talk about all of it."

Vanhoista väärinymmärryksistä puhuttiin, menneet virheet myönnettiin.

There was a moment between them when words finally found their way out.

Keskustelu oli syvä ja emotionaalinen, mutta sitä tarvittiin.

Old misunderstandings were discussed, past mistakes admitted.

He molemmat ymmärsivät, että oli aika antaa anteeksi, unohtaa se, mikä oli ollut ja keskittyä siihen, mikä voisi olla.

The conversation was deep and emotional, but it was necessary.

Päivä alkoi hämärtyä ja liike torilla hiljeni.

They both understood it was time to forgive, to forget what had been, and to focus on what could be.

All Saints' Dayn kynttilät syttyivät Liisan kojuun.

The day began to darken, and the activity at the market quieted down.

Ne olivat lämpimänä loisteena hämärässä iltapäivässä.

All Saints' Day candles lit up Liisa's stall.

Kolmikko kerääntyi kynttilöiden ympärille, ja hiljaisuus heidän välillään oli rauhoittava.

They were a warm glow in the dim afternoon.

He sytyttivät kynttilöitä yhdessä, muistuttaen itseään siitä, että menneet voi antaa anteeksi ja ystävyyttä vaalia uudelleen.

The trio gathered around the candles, and the silence between them was calming.

Eero hengitti syvään ja tunsi rauhan vallanneen hänet.

They lit candles together, reminding themselves that the past can be forgiven and friendship cherished anew.

Hän ei ollut enää yksin.

Eero took a deep breath and felt peace take over him.

cheon.

He was no longer alone.

Markkinat olivat päättyneet, mutta uusi alku oli vasta alussa.

The market had ended, but a new beginning was just starting.