Suomenlinnan vanhat muurin seinät loivat jännittävän tunnelman.

The old fortress walls of Suomenlinna created an exciting atmosphere.

Syksyn raikas tuuli puhalsi meren yli, ja lehdet erivärisinä tanssivat ilmassa.

The fresh autumn wind blew over the sea, and leaves of different colors danced in the air.

Aino seisoi koulun pihalla, katsoen ympärilleen.

Aino stood in the schoolyard, looking around.

Tänä päivänä he olivat menossa retkelle Suomenlinnaan.

Today, they were going on a trip to Suomenlinna.

Aino oli innoissaan mutta myös hermostunut.

Aino was excited but also nervous.

"Hei, Aino!

"Hey, Aino!

Tule tänne!"

Come here!"

huusi Eero, joka seisoi Lauri vierellään.

shouted Eero, who was standing with Lauri by his side.

Eero oli luokan iloinen puhuja, kun taas Lauri oli hiljaisempi mutta tarkkaavainen.

Eero was the cheerful speaker of the class, while Lauri was quieter but attentive.

Aino epäröi hetken, sitten hengitti syvään ja astui poikien luokse.

Aino hesitated for a moment, then took a deep breath and walked over to the boys.

Laiva vei heidät yli meren.

The boat carried them across the sea.

Aurinko kiilsi vedessä ja kaukaisuudessa horisontti kohtasi syksyn taivaan.

The sun gleamed on the water, and in the distance, the horizon met the autumn sky.

"Katso, siellä on kuninkaanportti!"

"Look, there's the King's Gate!"

Eero osoitti innokkaasti.

Eero pointed excitedly.

Hän kertoi muille, miten tärkeä paikka oli Suomen sodassa.

He told the others how important the place was during the Finnish War.

Kun he saapuivat perille, Aino päätti pysyä Eeron ja Laurin mukana.

When they arrived, Aino decided to stick with Eero and Lauri.

He kiipesivät vanhoille muureille ja seisoivat ihaillen näkymiä yli Helsingin.

They climbed onto the old walls and stood admiring the views over Helsinki.

Aino kuunteli, kun Eero puhui linnoituksen historiasta ja Lauri kertoi tarinoita vanhasta Suomesta.

Aino listened as Eero talked about the fortress's history and Lauri recounted stories of old Finland.

Aino oli hiljaa suurimman osan aikaa, mutta kun he saapuivat vartiorakennukselle, hän ei voinut olla kertomatta mitä oli lukenut laivan matkalla.

Aino was quiet for most of the time, but when they reached the guard building, she couldn't help but share what she had read during the boat ride.

"Tiesittekö, että tämä paikka on ollut myös vankila?"

"Did you know that this place has also been a prison?"

hän kysyi ujosti.

she asked shyly.

Eero ja Lauri katsoivat häntä yllättyneinä mutta kiinnostuneina.

Eero and Lauri looked at her surprised but interested.

"Aivan!

"Exactly!

Kerro lisää," innostui Eero.

Tell us more," Eero encouraged.

Lauri nyökkäsi rohkaisevasti.

Lauri nodded encouragingly.

Aino alkoi puhua varovaisella mutta kasvavalla varmuudella.

Aino began to speak cautiously but with growing confidence.

Hän kertoi, kuinka vankien oli kerrottu kaivertaneen viestejä seiniin.

She explained how it was said that prisoners had carved messages into the walls.

Kävellessään pitkin mukulakivikatuja, Aino alkoi huomata, ettei hänen tarvinnut pelätä tuomitsevia katseita.

As they walked along the cobblestone streets, Aino began to notice that she didn't have to fear judgmental looks.

Eero ja Lauri olivat ystävällisiä ja kuuntelivat häntä tarkasti.

Eero and Lauri were friendly and listened to her intently.

He nauttivat yhdessä näkemistään ja oppimastaan Suomenlinnassa.

Together, they enjoyed what they saw and learned at Suomenlinna.

Päivän päätteeksi, kun laiva kuljetti heitä takaisin, Aino tunsi lämmön sydämessään.

By the end of the day, as the boat carried them back, Aino felt warmth in her heart.

Hän hymyili itsekseen.

She smiled to herself.

Hän oli uskaltanut astua ulos omasta kuorestaan ja löytänyt uusia ystäviä.

She had dared to step out of her shell and found new friends.

Retki oli antanut hänelle rohkeutta ja tunteen kuulumisesta ryhmään.

The trip had given her courage and a sense of belonging to a group.

Nyt hän tiesi, että yhteydet muihin saattoivat luoda ainutlaatuisia hetkiä.

Now she knew that connections with others could create unique moments.

Syksyn viileys ei enää tuntunut niin purevalta.

The chill of autumn no longer felt so biting.

Sen sijaan Aino tunsi sisällään uuden, lämpimän rohkeuden aloittaa uudelleen huomenna.

Instead, Aino felt a new, warm courage inside to start anew tomorrow.

Suomenlinna oli jättänyt jäljen, ei vain maisemaksi mieleen, vaan myös ystävyys solmuksi sydämeen.

Suomenlinna had left a mark, not just as a landscape in her mind, but also as a knot of friendship in her heart.