Oodi-kirjaston syksyinen valo heijastui suurista lasi-ikkunoista, värjäten sisätilat lämpiminä keltaisen ja oranssin sävyinä.

The autumnal light of Oodi library reflected off the large glass windows, casting warm yellow and orange tones throughout the interior.

Aino kulki keskittyneenä hyllyjen välissä.

Aino walked focused between the shelves.

Häntä vaivasi salaisuus, josta hänen isoäitinsä oli vihjaissut vuosia sitten.

She was troubled by a secret that her grandmother had hinted at years ago.

Kirja, joka voisi paljastaa perheen pitkään kätketyn menneisyyden, oli jossain täällä, jos isoäitiin oli uskominen.

A book, which could reveal the long-hidden past of the family, was somewhere here, if her grandmother was to be believed.

Aino huokaisi syvään.

Aino sighed deeply.

Hän tunsi miksi se oli tärkeää: hänen sisällään eli pelko, että menneisyyden salaisuudet voisivat muuttaa kaiken, mitä hän tiesi perheestään – ja ehkä hänestä itsestäänkin.

She sensed why it was important: inside her lived a fear that the secrets of the past could change everything she knew about her family—and maybe even about herself.

Yhtäkkiä Mikko, Ainon serkku, ilmestyi hänen viereensä.

Suddenly, Mikko, Aino's cousin, appeared beside her.

Hän näytti määrätietoiselta.

He looked determined.

Mikko oli kuullut samasta kirjasta ja heille oli selvää, että heidän päämääränsä erosivat.

Mikko had heard about the same book, and it was clear to them that their goals differed.

Mikko halusi perinnön säilyvän salaisuutena, mutta Aino kaipasi totuutta.

Mikko wanted the legacy to remain a secret, but Aino yearned for the truth.

"Oodi sulkeutuu viikon huollolle," Mikko sanoi heittäen katseen ympärilleen.

"Oodi will be closed for a week's maintenance," Mikko said, glancing around.

"Meillä ei ole paljon aikaa."

"We don't have much time."

He kumpikin tiesivät, mitä oli tehtävä.

They both knew what needed to be done.

Eriävät näkemykset oli pakko unohtaa, ja aikaa oli vähän.

Differing viewpoints had to be set aside, and time was short.

Aino näki korkealla hyllyllä kirjan, joka sopi kuvaukseen.

Aino saw a book high on the shelf that matched the description.

Valot alkoivat hiljalleen himmentyä, henkilökunta valmistautui sulkemaan kirjaston.

The lights were gradually dimming, and the staff was preparing to close the library.

Aino astui askel askeleelta lähemmäs hyllyä.

Aino stepped closer to the shelf, step by step.

Hän kurottautui parhaansa mukaan, mutta kirja oli liian korkealla.

She reached as best she could, but the book was too high up.

Silloin Mikko kiirehti hänen avukseen.

Then Mikko hurried to help her.

He vaihtoivat nopean katseen – nyt ei ollut aikaa kinastella.

They exchanged a quick glance—there was no time to argue now.

"Yhdessä," hän kuiskasi.

"Together," he whispered.

He onnistuivat yhdessä tavoittamaan kirjan juuri ennen kuin viimeiset valot kirjastossa sammuivat.

Together, they managed to reach the book just before the last lights went out in the library.

Heidän hengityksensä oli painavaa hiljaisuudessa, kun he seisoivat kirjan kanssa.

Their breathing was heavy in the silence as they stood with the book.

"Luetaan se yhdessä," Mikko ehdotti.

"Let's read it together," Mikko suggested.

"Kohdataan totuus yhdessä."

"Let's face the truth together."

Aino nyökkäsi.

Aino nodded.

Ehkä salaisuudet eivät olleetkaan niin pelottavia, kun he olivat niihin kahdestaan.

Perhaps the secrets weren't as frightening when faced together.

Ja ehkä heidän erimielisyytensä voisivat tehdä heistä vahvempia, kun he yhdistäisivät voimansa.

And maybe their disagreements could make them stronger when they joined forces.

He astelivat ulos kirjastosta syksyiseen Helsinkiin.

They walked out into the autumnal Helsinki.

Ilma oli raikas ja täynnä lupauksia uudesta ymmärryksestä, joka voisi muuttaa heidän elämänsä.

The air was fresh and full of promises of new understanding that could change their lives.

Ja siitä lähtien, menneisyyden arvoitukset olivat jotain, mitä he kohtaisivat yhdessä, perheenä.

From then on, the mysteries of the past were something they would face together, as a family.