Aatos istui työpöytänsä ääressä 13. kerroksessa, tuijottaen tietokonettaan puolihuolimattomasti.

Aatos sat at his desk on the 13th floor, staring half-heartedly at his computer.

Syyskylmä tuuli ulisi ikkunan takaa ja viimeiset punaiset lehdet leijailivat puista kaupungin katuja peittäen.

The autumn chill whistled beyond the window, and the last red leaves floated down from the trees, covering the city streets.

Aatos huokaisi ja napsautti sähköpostinsa auki.

Aatos sighed and clicked open his email.

Viikko oli ollut kiireinen, ja Halloweenin lähestyessä työkavereiden keskittymiskyky alkoi herpaantua.

It had been a busy week, and with Halloween approaching, his coworkers' attention spans were starting to wane.

Kun Aatos oli lähdössä tapaamiseen, Eliina, uusi innokas työntekijä, kiirehti hänen ohitseen.

As Aatos was heading to a meeting, Eliina, a new enthusiastic employee, hurried past him.

"Aatos!"

"Aatos!"

hän huudahti innostuneena.

she exclaimed excitedly.

"Löysin jotain todella outoa vanhasta kokoushuoneesta."

"I found something really strange in the old meeting room."

Kokoushuone oli pölyinen ja sen nurkassa seisoi vanha projektori.

The meeting room was dusty, and in the corner stood an old projector.

Kukaan ei käyttänyt tilaa usein, paitsi varastona papereille ja muille toimistotarvikkeille.

No one used the space often, except as storage for papers and other office supplies.

Mutta nyt Eliina purki intoa.

But now Eliina was bursting with excitement.

Hän oli löytänyt viestin.

She had found a message.

Pieni valkoinen paperi, joka oli jäänyt pienen esineen alle lattialle.

A small white paper, left under a tiny object on the floor.

"Tämä kuulostaa melkein uhkaavalta, ehkä se on pila?"

"This almost sounds threatening; maybe it’s a prank?"

hän mietti ääneen.

she wondered aloud.

Aatos oli skeptinen.

Aatos was skeptical.

"Ei meidän kannata häiritä itseämme tällaisista jutuista", hän sanoi, mutta Eliinan uteliaisuus oli sytyttänyt liekin hänen sydämessään.

"We shouldn't let ourselves be distracted by these kinds of things," he said, but Eliina's curiosity had ignited a spark in his heart.

Työpäivän aikana Aatos huomasi miettivänsä viestiä yhä uudestaan.

During the workday, Aatos found himself thinking about the message repeatedly.

Lopulta, kun Halloween-ilta saapui, kaksikko päätti jäädä toimistolle tutkimaan asiaa tarkemmin.

Finally, as Halloween evening arrived, the duo decided to stay in the office to investigate further.

"Otetaan selvää, mikä tämä viesti oikeasti tarkoittaa", Eliina sanoi päättäväisesti.

"Let's find out what this message really means," Eliina said determinedly.

Toimiston käytävät hiljenivät, ja he astuivat vanhaan kokoushuoneeseen.

The office hallways quieted, and they stepped into the old meeting room.

He seurasivat piilotettuja vihjeitä, jotka he huomasivat viestin ympärille piilotetuissa papereissa ja esineissä.

They followed hidden clues they noticed among the papers and objects surrounding the message.

Pian huomasivat, että yksi seinäkaapista irrotettava lauta antoi salaisuuden ilmi.

Soon they realized that a panel in a wall cabinet, once removed, revealed a secret.

"Katso, mitä täällä on!"

"Look what’s here!"

Eliina huudahti.

Eliina exclaimed.

Lautaa siirtäessä he löysivät pienen, piilotetun hyllyn.

Moving the panel, they found a small, hidden shelf.

Hyllyllä oli pieni laatikko, jossa oli kirje.

On the shelf was a small box containing a letter.

"Tämä on varmasti edellisen työntekijän kepposia," Aatos naurahti, avaten kirjeen.

"This is surely the prank of a previous employee," Aatos chuckled, opening the letter.

Se paljastui leikiksi, jonka eräs entinen työntekijä oli jättänyt jälkeensä vuosia sitten vain Halloween-iltoja varten.

It turned out to be a game that a former employee had left behind years ago just for Halloween nights.

Vaikka Aatos oli aiemmin huolissaan tällaisista häiriöistä, hän hymähti helpottuneena.

Although Aatos was initially concerned about such disruptions, he grinned in relief.

Se toi hymyn hänen ja Eliinan kasvoille.

It brought a smile to both his and Eliina's faces.

"Se oli vain keino piristää meitä kaikkia," hän myönsi.

"It was just a way to cheer us all up," he admitted.

Hän alkoi ymmärtää, että ehkä toisinaan työhön voi mahtua ripaus keveyttä ja hauskuutta.

He began to understand that perhaps sometimes, a touch of lightness and fun could indeed fit into work.

He palasivat takaisin työpöytiensä ääreen.

They returned to their desks.

Eliina oli innoissaan ja Aatos kiitollinen siitä, että oli antanut tilaisuuden mysteerin ratkaisulle.

Eliina was excited, and Aatos was grateful that he had given the mystery a chance to be solved.

Syksyn lehdet putoilivat hiljalleen, ja taivaalle oli tullut kirkas täysikuu.

The autumn leaves slowly fell, and a bright full moon had appeared in the sky.

Toimistossa leijui uusi, iloisen odotuksen tunne.

A new feeling of joyful anticipation lingered in the office.