Tampereen Keskustori henkii syksyn tunnelmaa.

Tampereen Keskustori exudes the autumn atmosphere.

Oranssit ja keltaiset lehdet tanssivat tuulessa, kun Kalle ja Maija kävelevät yhdessä.

Orange and yellow leaves dance in the wind as Kalle and Maija walk together.

On Pyhäinpäivä.

It’s All Saints’ Day.

Kalle vaalii perinteitä.

Kalle cherishes traditions.

Hän haluaa viedä kynttilän mummonsa haudalle.

He wants to take a candle to his grandmother’s grave.

Maija, hänen vieressään, haluaa jakaa tämän hetken hänen kanssaan.

Maija, next to him, wants to share this moment with him.

Torin ympärillä ihmiset kävelevät kiireettömästi.

Around the square, people walk leisurely.

Ilma on raikas, ja pilvet lipuvat hitaasti taivaalla.

The air is fresh, and clouds drift slowly across the sky.

Yhtäkkiä Maija pysähtyy.

Suddenly, Maija stops.

Hän yskäisee ja hieroo silmiään.

She coughs and rubs her eyes.

Kallen huoli herää.

Kalle's concern rises.

"Maija, mitä tapahtuu?" hän kysyy.

“Maija, what’s happening?” he asks.

Maija hengittää vaikeasti.

Maija breathes with difficulty.

"Allergia... enkä ottanut lääkkeitä mukaan," hän kuiskaa.

“Allergy... and I didn’t bring my medication,” she whispers.

Kallen sydän pompahtaa.

Kalle's heart leaps.

Nopeasti hän miettii vaihtoehtoja.

Quickly, he considers options.

Apteekki on lähellä.

The pharmacy is nearby.

Hän tietää, että heidän täytyy kiirehtiä sinne.

He knows they must hurry there.

Kalle ottaa Maijaa kädestä ja he lähtevät ripeästi apteekkiin.

Kalle takes Maija's hand and they head briskly to the pharmacy.

Aika tuntuu ikuisuudelta.

Time feels like an eternity.

Maijan hengitys on raskasta.

Maija's breathing is heavy.

Kalle hikoilee huolesta.

Kalle sweats with worry.

Apteekki häämöttää näköpiirissä, ja he kiiruhtavat sisään.

The pharmacy appears in sight, and they rush inside.

Apteekissa on lämmin ja rauhallinen tunnelma.

Inside the pharmacy, the atmosphere is warm and calm.

Kalle vie Maijan istumaan ja suuntaa tiskille.

Kalle leads Maija to a seat and heads to the counter.

"Hei, ystävälläni on allerginen reaktio. Hän tarvitsee apua," Kalle sanoo apteekkarille.

“Hi, my friend is having an allergic reaction. She needs help,” Kalle says to the pharmacist.

Apteekkari tuo nopeasti antihistamiinia.

The pharmacist quickly provides antihistamine.

Maija ottaa lääkkeen ja odottaa.

Maija takes the medicine and waits.

Kallen katse pysyy Maijassa, toivo kasvaa sydämessä.

Kalle keeps watching Maija, hope growing in his heart.

Vähitellen Maijan hengitys tasaantuu.

Gradually, Maija's breathing stabilizes.

Kalle huokaa helpotuksesta.

Kalle sighs in relief.

Pian he ovat taas ulkona.

Soon they are outside again.

Ilta alkaa hämärtyä.

Evening starts to dim.

He kävelevät yhdessä hautausmaalle.

They walk together to the cemetery.

Kalle asettaa kynttilän mummonsa haudalle.

Kalle places the candle on his grandmother’s grave.

Hän tuntee rauhan sydämessään.

He feels peace in his heart.

Maija katsoo Kallea kiitollisena.

Maija looks at Kalle gratefully.

"Kiitos, että autoit minua," hän sanoo.

“Thank you for helping me,” she says.

Kalle hymyilee.

Kalle smiles.

"Tärkeintä on, että olet kunnossa," hän vastaa.

“The most important thing is that you’re okay,” he replies.

He seisovat hiljaa ja antavat kynttilän liekin tanssia pimenevässä illassa.

They stand silently and let the candle’s flame dance in the darkening evening.

Kalle oppii tällä matkalla sen, että joskus tärkeintä on olla läsnä läheisille.

Kalle learns on this journey that sometimes the most important thing is to be present for loved ones.

Maija tuntee uuden luottamuksen Kalleen.

Maija feels a new trust in Kalle.

He lähtevät hautausmaalta, käsi kädessä, valmiina kohtaamaan tulevan yhdessä.

They leave the cemetery, hand in hand, ready to face the future together.