Aimo istui kevyessä lumisateessa Santa Claus -kylän laitamilla.

Aimo sat in a light snowfall on the outskirts of Santa Claus Village.

Hänen edessään vilkkui satoja värikkäitä valoja.

In front of him flickered hundreds of colorful lights.

Veera seisoi hänen vieressään, tutkien taivasta innostuneena.

Veera stood next to him, studying the sky with excitement.

Joulukauden valmistelut olivat täydessä vauhdissa Rovaniemen sydämessä.

The preparations for the Christmas season were in full swing in the heart of Rovaniemi.

Ilmassa tuoksui kaneli ja mänty.

The air smelled of cinnamon and pine.

Joka vuosi syksyllä järjestettiin erityinen festivaali.

Every year, a special festival was held in the fall.

Ihmiset tulivat kaukaa katsomaan revontulia.

People came from afar to see the northern lights.

Tänä vuonna tapahtumaa varjosti ongelma - Kertun tekemät taikalasit olivat kadonneet.

This year, the event was overshadowed by a problem—Kerttu's magical glasses had disappeared.

Näillä laseilla revontulet olivat upeampia kuin koskaan.

With these glasses, the northern lights were more spectacular than ever.

Ilman niitä koko tapahtuma olisi pettymys.

Without them, the entire event would be a disappointment.

Kerttu oli hiljainen käsityöläinen.

Kerttu was a quiet craftswoman.

Hän teki kylässä maagisia esineitä, mutta pelkäsi, että niillä oli oma tahto.

She made magical items in the village but feared that they had a will of their own.

Aimo halusi ratkaista mysteerin.

Aimo wanted to solve the mystery.

Hänen täytyi näyttää kyläläisille, että hän oli avulias ja rohkea.

He needed to show the villagers that he was helpful and brave.

Veera oli tullut ihastelemaan revontulia.

Veera had come to admire the northern lights.

Hän oli tarkka ja huomasi asioita, joita muut eivät.

She was observant and noticed things that others did not.

Hänelle taikapuolet olivat satua, mutta hän auttoi mielellään Aimoa tutkimuksissa.

To her, magical sides were a fairy tale, but she was happy to help Aimo with the investigation.

Aimo ja Veera päättivät etsiä vihjeitä yhdessä.

Aimo and Veera decided to search for clues together.

He seurasivat jalanjälkiä, jotka johtivat lumeen ja pimeään metsään.

They followed footprints that led into the snow and the dark forest.

Metsässä siluetit liikkuivat hiljaa.

In the forest, silhouettes moved quietly.

Kerttu oli siellä!

Kerttu was there!

Hänen katseensa oli vakava.

Her expression was serious.

"Löysitte minut," hän sanoi hiljaa.

"You found me," she said quietly.

Hän paljasti piilottaneensa lasit.

She revealed that she had hidden the glasses.

Hän uskoi niiden omaavan kirouksen – lasit valitsivat katsojansa itse.

She believed they had a curse—the glasses chose their viewer themselves.

Aimo mietti hetken.

Aimo thought for a moment.

Hän ymmärsi Kertun pelon.

He understood Kerttu's fear.

He päättivät yhdessä, että tästä lähtien joka vuosi uusi vieras valittaisiin katsomaan revontulia näillä taikavälineillä.

Together, they decided that from now on, each year a new visitor would be chosen to view the northern lights with these magical tools.

Kun he palasivat kylään, ihmiset riemuitsivat.

When they returned to the village, people rejoiced.

Aimo sai löytää itsestään rohkeutta ja seikkailunhalua, jota ei tiennyt olevan.

Aimo discovered courage and a sense of adventure within himself that he hadn't known was there.

Hän oli ylpeä ja onnellinen.

He was proud and happy.

Uusi perinne oli syntynyt, ja revontuleiden taika kosketti kaikkia.

A new tradition was born, and the magic of the northern lights touched everyone.

Kylä hiljeni joulun odotuksessa, mutta Aimo tiesi, että sydämessä hän oli löytänyt oman joulun ihmeensä.

The village quieted in anticipation of Christmas, but Aimo knew that in his heart, he had found his own Christmas miracle.