Vanhassa, majesteettisessa sisäoppilaitoksessa puutuki punaisina ja kultaisina.

In the old, majestic boarding school, the braces of the building were red and gold.

Ilma oli viileä, talvi teki tuloaan.

The air was cool; winter was approaching.

Aino käveli koulualueella miettien seuraavaa askeltaan.

Aino walked on the school grounds, pondering her next step.

Heidi pysäytti hänet: "Oletko valmis konferenssiin?"

Heidi stopped her: "Are you ready for the conference?"

Aino nyökkäsi, mutta hänen mielessään pyöri Olavi.

Aino nodded, but her mind was on Olavi.

Lahjakas opiskelija, mutta vaikeassa tilanteessa.

A talented student, but in a difficult situation.

Olavi oli plagioinut esityksensä osia.

Olavi had plagiarized parts of his presentation.

Aino tiesi, että räjäyttäisi asiat esiin, mutta Olavia oli autettava oppimaan.

Aino knew it would blow things wide open, but Olavi needed help to learn.

Aamun konferenssissa sali täyttyi oppilaista ja opettajista.

At the morning conference, the hall was filled with students and teachers.

Aino astui lavalle.

Aino stepped onto the stage.

Hän hengähti syvään.

She took a deep breath.

"Tänään meillä on erityinen tilaisuus oppia rehellisyydestä."

"Today we have a special opportunity to learn about honesty."

Olavin esitys alkoi.

Olavi's presentation began.

Aino seurasi tarkasti.

Aino watched closely.

Hän katsoi yleisöön ja sanoi: "Olavi on tehnyt virheen, kuten me kaikki teemme joskus.

She looked at the audience and said, "Olavi has made a mistake, as we all do sometimes.

Mutta se ei tee matkaamme koulussa mitättömäksi.

But it doesn't make our journey in school meaningless.

Opimme."

We learn."

Opiskelijat kuiskailivat, mutta Aino jatkoi: "Rehellisyys on perustamme.

The students whispered, but Aino continued: "Honesty is our foundation.

Virheistä oppiminen on tärkeintä."

Learning from mistakes is the most important."

Huone hiljeni ja oppilaat kuuntelivat tarkkaavaisesti.

The room grew quiet and the students listened attentively.

Olavi punastui, mutta Aino hymyili kannustavasti.

Olavi blushed, but Aino smiled encouragingly.

Tauon jälkeen Olavi tuli Ainon luo.

After the break, Olavi came to Aino.

"Anteeksi", hän sanoi hiljaa.

"I'm sorry," he said quietly.

"Opin paljon."

"I learned a lot."

Aino taputti poikaa olalle.

Aino patted the boy on the shoulder.

"Se on tärkeintä.

"That's the most important thing.

Jatka yrittämistä.

Keep trying.

Tiedät nyt, missä seisomme."

You now know where we stand."

Olavi nyökkäsi ja Aino tunsi huojennusta.

Olavi nodded and Aino felt relieved.

Kun konferenssi päättyi, opettajahuoneessa vallitsi positiivinen ilmapiiri.

When the conference ended, the atmosphere in the teachers' lounge was positive.

"Aino, ratkaisusi oli erinomainen!"

"Aino, your solution was excellent!"

Heidi sanoi.

Heidi said.

Aino hymyili: "Oppilaat ansaitsevat oppia oikean tavan.

Aino smiled: "Students deserve to learn the right way.

Rehellisyys ja oppiminen eivät aina ole helppo yhdistelmä, mutta se on arvokasta."

Honesty and learning aren't always an easy combination, but it's valuable."

Sisäoppilaitoksen vanha rakennus seisoi vakaana, kun syksyn lehdet tanssivat tuulessa.

The old building of the boarding school stood steadfast as the autumn leaves danced in the wind.

Ainon sydämessä oli lämpöä.

There was warmth in Aino's heart.

Hän oli löytänyt tavan sovittaa myötätunto ja vastuu yhteen.

She had found a way to reconcile compassion and responsibility.