Talvinen aamu valkeni Rukan laskettelukeskuksessa.

A winter morning dawned at the Ruka ski resort.

Lumi kimalteli puiden oksilla, ja ilmassa oli jännityksen tuntua.

Snow sparkled on the branches of trees, and there was a feeling of excitement in the air.

Tänään oli Suomen itsenäisyyspäivä, ja kaikkialla näkyi sinivalkoisia lippuja ja iloisia ihmisiä.

Today was Finland's Independence Day, and everywhere you could see blue and white flags and happy people.

Miikka, Sanna ja Teemu seisoivat hiihtohissin vieressä, katsellen korkeuksiin nousevaa mäkeä.

Miikka, Sanna, and Teemu stood next to the ski lift, looking at the slope rising to great heights.

"Minä aion valloittaa sen rinteen," Miikka julisti päättäväisesti, osoittaen haastavaa, korkean profiilin rinnettä.

"I'm going to conquer that slope," Miikka declared determinedly, pointing at the challenging, high-profile slope.

Hän halusi todistaa itselleen - ja vähän myös Sannalle ja Teemulle - että pystyy siihen.

He wanted to prove to himself—and a little to Sanna and Teemu as well—that he could do it.

Sanna vilkaisi Miikkaa huolestuneena.

Sanna glanced at Miikka worriedly.

"Ole varovainen, Miikka.

"Be careful, Miikka.

Sää näyttää huonontuvan."

The weather seems to be getting worse."

Teemu pudisti päätään, mutta virnisti perään.

Teemu shook his head but then grinned.

"Älä huolehdi, Sanna.

"Don't worry, Sanna.

Miikka on hyvä laskija."

Miikka is a good skier."

Auringon kadotessa pilvien taakse lumi alkoi leijua hiljakseen.

As the sun disappeared behind the clouds, snow started to fall gently.

Miikka, Sanna ja Teemu asettuivat hissiin ja pian he olivat ylhäällä.

Miikka, Sanna, and Teemu settled into the lift, and soon they were up high.

Korkeudesta he näkivät alapuolella vilkkuvat valot ja kuulivat etäiset juhlahuudot, kun alhaalta kuului ilotulitusten ensimmäisiä ääniä.

From the height, they saw the flickering lights below and heard distant cheers of celebration as the sounds of the first fireworks reached them from below.

Rinteeseen lähtiessään Miikka hymyili.

As they set off down the slope, Miikka smiled.

Mutta pian lumi alkoi tuiskuta voimakkaammin.

But soon, the snow began to swirl more fiercely.

Näkyvyys huononi.

Visibility worsened.

Miikka laski eteenpäin päättäväisesti, painautuen vasten tuulta.

Miikka skied forward determinedly, leaning against the wind.

Sitten se tapahtui - hän ei huomannut pientä jäätynyttä kohoumaa ja hänen nilkkansa vääntyi kipeästi.

Then it happened—he didn't notice a small frozen bump, and his ankle twisted painfully.

"Au!"

"Ow!"

hän huudahti.

he shouted.

Pieni värähdys kävi Miikasta, mutta hän puri hampaansa yhteen ja jatkoi laskua.

A small shiver went through Miikka, but he gritted his teeth and continued skiing.

Hän ei halunnut näyttää heikkouttaan.

He didn't want to show weakness.

Sanna ja Teemu seurasivat perässä, heidän lävitse kulki epävarmuuden aalto.

Sanna and Teemu followed behind, a wave of uncertainty passing through them.

"Miikka, näytit vakavalta!"

"Miikka, you looked serious!"

Sanna huusi, yrittäen kuroa etäisyyttä kiinni.

Sanna shouted, trying to close the gap.

Miikka pakotti itsensä hymyilemään.

Miikka forced himself to smile.

"Kaikki kunnossa!

"Everything's fine!

Jatketaan."

Let's keep going."

Mutta myöhemmin, kun rinne mutkitteli jyrkkenevään suuntaan ja lumi tuiskutti voimakkaana pyörteessä, Miikka tajusi tilanteen vakavuuden.

But later, when the slope twisted into a steeper direction and the snow swirled in powerful eddies, Miikka realized the seriousness of the situation.

Nilkka kivisti yhä pahemmin, ja jokainen käännös oli vaikeampi.

His ankle ached worse and each turn became more difficult.

"Miikka, sinun on pakko hidastaa!"

"Miikka, you have to slow down!"

Teemu huusi vihdoin perään, käyden rinnalle.

Teemu finally shouted after him, coming alongside.

Nieleskellen ylpeyttään, Miikka pysähtyi varovaisesti.

Swallowing his pride, Miikka cautiously stopped.

"Taisinkin tarvita apua," hän myönsi, ja katsoi ystäviään.

"I think I might need some help," he admitted, looking at his friends.

Sanna tuli vierelle.

Sanna came beside him.

"Autetaan yhdessä," hän hymyili rohkaisevasti.

"Let's help together," she smiled encouragingly.

Yhdessä kolmikko laittoi varovaisia askeleita alaspäin, pitäen toisiaan tukena.

Together, the trio took cautious steps downward, supporting each other.

Kun he vihdoin saavuttivat rinteen alun, ystäviä vastassa oli lämmin hymyilevä väkijoukko.

When they finally reached the beginning of the slope, they were met by a warm, smiling crowd.

Väsynyt, mutta ylpeä, Miikka tajusi, että rohkeus ei tarkoittanut yksinäistä selviytymistä, vaan kykyä pyytää apua.

Tired but proud, Miikka realized that courage didn't mean surviving alone, but the ability to ask for help.

Kun ilotulitusjuhlat alkoivat he katsoivat yhdessä taivaalle, tuntien itsenäisyyden juhlan ja ystävyyden merkityksen sydämessään.

As the fireworks celebrations began, they looked up at the sky together, feeling the significance of celebrating independence and friendship in their hearts.

Lumihiutaleet leijuivat hiljaisina, ja kaikilla oli lämmin olo sisällä, vaikka oli kylmä talvi-ilta.

Snowflakes floated quietly, and everyone felt warm inside, even though it was a cold winter evening.