Koulun käytävät olivat täynnä vilinää.

The school corridors were full of hustle and bustle.

Talvitanssit oli viikon pääaihe jokaisessa ryhmässä.

The winter dance was the main topic of discussion in every group throughout the week.

Ilmassa leijaili jännityksen ja uuden lumen tuoksu.

The air was filled with the scent of excitement and fresh snow.

Ikkunoiden ulkopuolella maa oli peittynyt valkoiseen peittoon, ja pakkaslumi kimmelsi auringossa.

Outside the windows, the ground was covered with a white blanket, and the frost snow glittered in the sunlight.

Venla katsoi hiljaa, kun ystäväjoukot keskustelivat iloisesti.

Venla watched silently as groups of friends chatted cheerfully.

Hän tunsi itsensä hieman ulkopuoliseksi.

She felt a bit of an outsider.

Venla piti koulusta ja oli hyvä kaikessa, mitä teki.

Venla liked school and was good at everything she did.

Mutta ihmisten kanssa olemisessa hän ei ollut yhtä varma.

But when it came to being with people, she wasn't as confident.

Hän halusi päästä tanssiaisiin, viettää ikimuistoisen illan.

She wanted to go to the dance, to have a memorable evening.

Mutta hän tarvitsi vielä yhtä asiaa - rohkeutta kysyä Einolta, voisivatko he mennä yhdessä, vaikkapa vain ystävinä.

But she needed one more thing - the courage to ask Eino if they could go together, even if just as friends.

Eino oli suosittu, täynnä energiaa, ja hän järjesti koko tapahtuman.

Eino was popular, full of energy, and he was organizing the whole event.

Kun tunnit olivat ohi ja oppilaat valuivat ulos luokista, Venla jäi epäröimään eteiseen.

When classes were over, and the students streamed out of the classrooms, Venla hesitated in the hallway.

Oliko se hyvä hetki?

Was this the right moment?

Hän oli kuullut huhuja, että Einolla olisi jo seuralainen.

She had heard rumors that Eino might already have a date.

Ajatus vatsassa kasvavasta epävarmuudesta sai hänet melkein kääntymään kotiin.

The thought of growing uncertainty in her stomach almost made her turn back home.

Koulun liikuntasali valmistautui juhlaan: katto oli koristeltu hopeisilla jääkiteillä ja pöydät olivat täynnä värikkäitä talvikoristeita.

The school gym was preparing for the celebration: the ceiling was decorated with silver ice crystals, and the tables were covered with colorful winter decorations.

Musiikki soi hiljaa taustalla, antaen kaikille tunteen tulevasta illasta.

Music played softly in the background, giving everyone a sense of the upcoming evening.

Venla veti syvään henkeä.

Venla took a deep breath.

Nyt tai ei koskaan.

Now or never.

Välitunnilla hän näki Einon, joka asetteli valoja salissa.

During the break, she saw Eino, who was setting up lights in the hall.

Tämä oli se hetki.

This was the moment.

Venla astui lähemmäksi.

Venla stepped closer.

"Eino, onko hetki aikaa?"

"Eino, do you have a moment?"

hän kysyi ujosti.

she asked shyly.

Eino kääntyi katsomaan, virnisti ystävällisesti.

Eino turned to look, smiling kindly.

"Totta kai, Venla!

"Of course, Venla!

Mitä kuuluu?"

How are you?"

Venla epäröi hetken, mutta sitten sanat vain tulivat.

Venla hesitated for a moment, but then the words just came out.

"Mietin... tulevatko kaikki yhdessä parin kanssa?

"I was wondering... is everyone coming with a partner?

Mietin vain, jos voisimme mennä yhdessä ystävinä."

I was just thinking, maybe we could go together as friends."

Einon ilme muuttui yllättyneeksi, mutta miellyttäväksi.

Eino's expression changed to one of surprise, but pleasantly so.

"En ole vielä päättänyt seuralaisestani, kun on ollut paljon järjestettävää.

"I haven't decided on my date yet, as there's been so much to organize.

Minusta olisi hienoa mennä sinun kanssasi!

I would love to go with you!

Tehdään siitä upea ilta."

Let's make it a great night."

Venlan sydän hypähti ilosta.

Venla's heart leaped with joy.

"Todella?

"Really?

Se olisi mahtavaa."

That would be wonderful."

Kun Viimein tanssiaispäivä koitti, Venla tunsi itsensä erilaiseksi.

When the day of the dance finally arrived, Venla felt different.

Hän oli rohkeampi, valmis kohtamaan kaiken uuden jännittävin silmin.

She was braver, ready to face everything new with exciting eyes.

Koulun piha oli vilkas, lumisade oli lakannut ja tanssiaisten taika oli käsinkosketeltava.

The school yard was bustling, the snowfall had stopped, and the magic of the dance was palpable.

Illan aikana hän puhui enemmän kuin koskaan ennen.

Throughout the evening, she spoke more than ever before.

Eino oli luonteva isäntä, ja he tanssivat yhdessä muiden oppilaiden kanssa, nauttien illasta täysillä.

Eino was a natural host, and they danced together with the other students, fully enjoying the night.

Tanssien loputtua Venla katsoi taakseen kouluun, jossa hän oli muuttunut.

After the dance ended, Venla looked back at the school where she had changed.

Hän hymyili Einolle, ystävälleen, joka oli auttanut häntä tekemään illasta unohtumattoman.

She smiled at Eino, her friend, who had helped her make the evening unforgettable.

Tämä oli ollut askel eteenpäin, uusi alku vahvemmalle itseluottamukselle.

This had been a step forward, a new beginning for stronger self-confidence.

Talvitanssit olivat ohi, mutta Venlan muisto siitä ei haihtuisi lumisateen mukana.

The winter dance was over, but the memory of it for Venla wouldn't fade away with the snowfall.