Keskiaikainen kylä oli peittynyt lumeen.

The medieval village was covered with snow.

Pakkasen kiristyessä Eero kiirehti apteekkarin puotiin.

As the frost tightened, Eero hurried to the pharmacist's shop.

Puoti oli pieni ja hämärästi valaistu kynttilöiden hohteessa.

The shop was small and dimly lit by the glow of candles.

Seinät olivat täynnä hyllyjä, joilla oli lasipurkkeja, yrttejä ja kuivattuja kasveja.

The walls were full of shelves with glass jars, herbs, and dried plants.

Tila tuoksui vahvasti salvialta ja rosmariinilta.

The place smelled strongly of sage and rosemary.

Eero oli apteekkarin oppipoika.

Eero was the pharmacist's apprentice.

Hän oli nuori ja innokas, mutta häntä vaivasi epävarmuus omista taidoistaan.

He was young and eager, but he was troubled by insecurity about his skills.

Kaisa, paikallinen neito, makasi vuoteessaan kipeänä.

Kaisa, a local maiden, lay in bed sick.

Kyläläiset olivat huolissaan.

The villagers were worried.

Kaisa oli ainoa lapsi ja tärkeä perheelleen.

Kaisa was an only child and important to her family.

Monet kyläläiset epäilivät Eeron kykyjä auttaa.

Many villagers doubted Eero's ability to help.

Jukka, Eeron oppi-isä, oli kylän arvostetuin apteekkari.

Jukka, Eero's mentor, was the village's most respected pharmacist.

Mutta tänään Eeron oli toimittava yksin.

But today, Eero had to act alone.

Jukka oli matkoilla etsimässä harvinaisia yrttejä.

Jukka was traveling in search of rare herbs.

Eero tahtoi näyttää, että hän pystyy auttamaan.

Eero wanted to show that he could help.

Eero oli hiljattain oppinut uuden hoidon.

Eero had recently learned a new treatment.

Se oli epätavallinen yrttisekoitus, johon kuului rosmariinia, kuusenoksaa ja kuivattua nokkosta.

It was an unusual herbal mixture that included rosemary, spruce branches, and dried nettle.

Kyläläiset eivät tunteneet sitä ja olivat epäileväisiä.

The villagers were not familiar with it and were skeptical.

He muistuttivat Eeroa siitä, miten vastuu oli suuri.

They reminded Eero of the great responsibility he bore.

Mutta Eero tiesi, että tämä olisi mahdollisuus todistaa itsensä.

But Eero knew this was an opportunity to prove himself.

Hänen sormensa vapisivat sipaisuessa rosmariinin lehtiä ja mittatessa tarkasti kuivattua nokkosta.

His fingers trembled as he brushed against the rosemary leaves and carefully measured the dried nettle.

Hän loi yrttijuoman ja kantoi sen Kaisan luo.

He created the herbal drink and brought it to Kaisa.

Kyläläiset seurasivat huolestuneina.

The villagers watched anxiously.

"Eero, oletko varma tästä?"

"Eero, are you sure about this?"

kysyi yksi naisista.

asked one of the women.

Eeron sydän hakkasi, mutta hän nyökkäsi.

Eero's heart was pounding, but he nodded.

Hän tarjosi juoman Kaisalle, joka otti sen vastaan ja maistoi.

He offered the drink to Kaisa, who accepted it and tasted it.

Hiljaisuus laskeutui kuin raskas lumipeite.

Silence fell like a heavy blanket of snow.

Kyläläiset odottivat henkeään pidätellen.

The villagers held their breath.

Eero tunsi epäilyksen varjon sydämessään.

Eero felt a shadow of doubt in his heart.

Mutta pian Kaisan kalpeat posket alkoivat saada väriä, ja hengitys muuttui tasaisemmaksi.

But soon Kaisa's pale cheeks began to gain color, and her breathing became more even.

"Eero!"

"Eero!"

hänen naisnsa henkäisi.

the woman gasped.

"Se toimii!"

"It's working!"

Eero tunsi riemun kuohahtavan.

Eero felt a surge of joy.

Hän oli onnistunut!

He had succeeded!

Kyläläiset nyökkäsivät hyväksyvästi.

The villagers nodded approvingly.

He ymmärsivät, että Eero oli taitava ja hänen kykyihinsä voi luottaa.

They understood that Eero was skilled and that they could trust his abilities.

Kaisa parani vähä vähältä.

Kaisa gradually got better.

Eero keräsi kiitosta ja kunnioitusta kyläläisiltä.

Eero earned praise and respect from the villagers.

Itsevarmuus kasvoi hänessä kuin talven jälkeen puhkeava kevätkukka.

Confidence grew in him like a spring flower blooming after winter.

Kun Eero katseli puodin hyllyjä, hän tunsi itsensä vahvemmaksi.

As Eero looked at the shop's shelves, he felt stronger.

Hän tiesi pystyvänsä auttamaan, eikä enää epäillyt kykyjään.

He knew he could help, and he no longer doubted his skills.

Kynttilöiden valo hehkui hänen kasvoillaan.

The candlelight glowed on his face.

Hän oli astunut askeleen kohti unelmaansa tulla apteekkariksi.

He had taken a step toward his dream of becoming a pharmacist.

Ja nyt, kylä tiesi sen myös.

And now, the village knew it too.