Kylän keskellä, lumen peittämällä torilla, torni nakotti kuin majakka pimeyden keskellä.

In the middle of the village, in the snow-covered market square, the tower stood like a lighthouse in the middle of darkness.

Yö oli pitkä ja synkkä.

The night was long and bleak.

Mika kietoi paksumpaa takkia tiukemmin ympärilleen tuulen nipistellessä poskia.

Mika tightened a thicker coat around himself as the wind pinched his cheeks.

Something oli vialla kylässä.

Something was wrong in the village.

Ihmisiä katosi.

People were disappearing.

Mika oli nuori, utelias ja halusi tietää totuuden.

Mika was young, curious, and wanted to know the truth.

Hän halusi seikkailua, mutta kylän vanhat suojelivat salaisuuksiaan.

He sought adventure, but the elders of the village protected their secrets.

Aleksi, vanha viisas, tiesi enemmän kuin kertoi.

Aleksi, the old wise one, knew more than he let on.

Mutta Mika oli päättänyt, hän saisi vastauksia.

But Mika was determined; he would get answers.

Hän tiesi, että tarvitsi apua.

He knew he needed help.

Sanna, yrttitaituri, tunnettiin kylässä terävänä havainnoitsijana.

Sanna, the herbalist, was known in the village as a keen observer.

"Sanna, autatko minua?"

"Sanna, will you help me?"

Mika kysyi, kun molemmat kohtasivat torin laidalla.

Mika asked when they both met at the edge of the square.

Sanna nyökkäsi, hänessä oli hiljaista päättäväisyyttä.

Sanna nodded, there was quiet determination in her.

Yhdessä he lähestyivät Aleksia.

Together they approached Aleksi.

He vaativat totuutta torilla, joka valaisi lyhdyillä.

They demanded the truth in the square, which was illuminated by lanterns.

Tuuli ulvoi, mutta Mikan ääni oli vakaa.

The wind howled, but Mika's voice was steady.

Aleksi oli vastahakoinen, mutta alistui lopulta.

Aleksi was reluctant, but eventually yielded.

"Kadonneet eivät ole kadonneet", hän paljasti hiljaa.

"The missing are not missing," he revealed quietly.

"He piiloutuvat metsään, pakenevat vanhaa uhkaa, joka on palannut."

"They hide in the forest, fleeing from an old threat that has returned."

Sanna katsoi Aleksia ankarasti.

Sanna looked at Aleksi sternly.

"Tämä totuus olisi pitänyt kertoa."

"This truth should have been told."

Kyläläiset alkoivat kerääntyä torille.

Villagers began to gather in the square.

"Me olemme turvassa, kun tiedämme totuuden", Mika julisti.

"We are safe when we know the truth," Mika declared.

Kylä hiljeni, pelko alkoi väistyä.

The village quieted, fear began to recede.

Aleksi katsoi Mikaa toisella tavalla.

Aleksi looked at Mika in a different light.

Hän näki nuorukaisen, joka oli ansainnut paikan suojelijana.

He saw a young man who had earned a place as a protector.

Mika tiesi nyt, että rohkeudella ja totuudella oli merkitystä.

Mika now knew that courage and truth mattered.

Kylään laskeutui rauha, lumen peittäessä heidät kuin suojelustakki.

Peace descended on the village, covering them like a protective coat of snow.

Ja kun Mika katsoi nousevaa kuuta, hän tiesi sydämessään, että oli muuttunut.

And when Mika looked at the rising moon, he knew in his heart that he had changed.

Hän oli oppinut viisauden voiman.

He had learned the power of wisdom.

Kylä oli turvassa, ainakin toistaiseksi.

The village was safe, at least for now.