Helsingin kasvitieteellinen puutarha oli aina valoisa keidas talvisin.

The Helsingin botanical garden was always a bright oasis in winter.

Paksut vihreät lehdet ja lämpimät kasvihuoneet saivat unohtamaan jäätyneet kadut ulkopuolella.

Thick green leaves and warm greenhouses made one forget the frozen streets outside.

Aino astui sisään, jättäen kylmät tuulet taakseen.

Aino stepped inside, leaving the cold winds behind.

Hänen mielensä oli täynnä odotusta ja intoa.

Her mind was full of anticipation and excitement.

"Aino, oletko varma tästä?"

"Aino, are you sure about this?"

Eero kysyi jälleen viereltään, katsoen ympärilleen epäilevästi.

Eero asked again beside her, looking around doubtfully.

"Sinulla ei juurikaan ole tilaa enää.

"You hardly have any space left.

Ja talvi..." "Tiedän, mutta haluan jonkin erityisen," vastasi Aino, katse kiinnittyneenä lasikaton läpi siivilöityvään valoon.

And winter..." "I know, but I want something special," Aino replied, her gaze fixed on the light filtering through the glass roof.

Hän kaipasi sitä vihreyttä, kun ulkona oli vain harmaata.

She longed for that greenery when outside it was only gray.

"Hei teille!

"Hello to you!

Tarvitsetteko apua?"

Do you need any help?"

huikkasi Lauri, puutarhan ystävällinen myyjä, joka ilmestyi nurkan takaa.

called Lauri, the garden's friendly vendor, who appeared from around the corner.

Hän oli aina valmis jakamaan tietämystään kasveista.

He was always ready to share his knowledge of plants.

"Etsin talviyhdyttä," Aino selitti, toivoen löytävänsä täydellisen kasvin, joka toisi eloa hänen asuntoonsa.

"I'm looking for a winter companion," Aino explained, hoping to find the perfect plant to bring life to her apartment.

Lauri vei heidät hyllylle, jossa seisoi kaksi upeaa kasvia.

Lauri led them to a shelf where two magnificent plants stood.

"Tässä meillä on harvinainen alppikukka.

"Here we have a rare alpine flower.

Se vaatii paljon huomiota, mutta on kaunis," Lauri selitti, kääntyen sitten toiseen kasviin.

It requires a lot of attention, but it's beautiful," Lauri explained, then turned to the other plant.

"Ja tässä on ikivihreä kasvi, helppohoitoinen ja kestää hyvin."

"And here is an evergreen plant, easy to care for and very durable."

Aino oli kahden vaiheilla.

Aino was torn between the two.

Alppikukka viehätti häntä, mutta se vaati paljon aikaa ja energiaa.

The alpine flower attracted her, but it required a lot of time and energy.

Ikivihreä oli selvästi helpompi valinta.

The evergreen was clearly the easier choice.

"Tiedän, että pystyt parempaan," Lauri kannusti hymyillen.

"I know you can do better," Lauri encouraged with a smile.

"Ja teen sinulle hyvän tarjouksen."

"And I'll give you a good deal."

Aino mietti syvään.

Aino thought deeply.

Hän tunsi, kuinka sydämensä veti häntä kohti haastetta.

She felt her heart pulling her towards the challenge.

"Otan alppikukan," hän sanoi päättäväisesti.

"I'll take the alpine flower," she said decisively.

Eero katseli häntä yllättyneenä, mutta Aino tunsi itsensä varmaksi.

Eero watched her, surprised, but Aino felt confident.

Hän oli löytänyt jotain, mikä toi hänelle iloa ja tarkoituksen talven keskelle.

She had found something that brought her joy and purpose in the middle of winter.

Kuinka alppikukka kasvaisi, oli vielä arvoitus, mutta Aino tiesi, että se oli vaivan arvoinen.

How the alpine flower would grow was still a mystery, but Aino knew it was worth the effort.

Hän ymmärsi, että joskus haaste ja kauneus olivat juuri sitä, mitä elämä tarvitsi.

She understood that sometimes challenge and beauty were exactly what life needed.

Ja niin hän aikoi oppia ja voittaa.

And so she intended to learn and to conquer.

Kasvihuoneen lämpö seurasi häntä kotiin, tuoden toivon uuden alun.

The warmth of the greenhouse followed her home, bringing hope for a new beginning.