Kaukana pohjoisessa, Lapin hiljaisuudessa, sijaitsee hirsimökki suuren lumisen metsän keskellä.

Far to the north, in the silence of Lapland, there is a log cabin in the middle of a vast snowy forest.

Täällä, missä puut nousevat korkeina ja vahvoina, Elias seisoo mökin terassilla, katsellen taivasta.

Here, where the trees rise tall and strong, Elias stands on the cabin's terrace, gazing at the sky.

Häntä hermostuttaa.

He feels nervous.

Oliko tämä matka hyvä idea?

Was this trip a good idea?

Hän toi ystävänsä ja itsensä tänne paetakseen kaupungin kiireistä ja löytääkseen rauhan sydämelleen.

He brought his friends and himself here to escape the bustling city and find peace for his heart.

Mökin sisällä Mika ja Leena nauravat.

Inside the cabin, Mika and Leena are laughing.

Leena on juuri tehnyt lämpimän kaakaon kaikille.

Leena has just made hot cocoa for everyone.

"Elias, tuletko sisään?"

"Elias, will you come in?"

Leena huutaa.

Leena shouts.

Mutta Elias vain heilauttaa kättään.

But Elias just waves his hand.

Hän haluaa jäädä hetkeksi ulos.

He wants to stay outside for a moment.

Mika hymyilee, vaikka sisimmässään hän tuntee kateutta.

Mika smiles, though inside he feels envious.

Elias on aina ollut onnistuja, ja he ovat hieman etääntyneet vuosien saatossa, mutta Mika toivoo, että tämä matka voisi muuttaa asioita.

Elias has always been a success, and they've drifted apart over the years, but Mika hopes this trip could change things.

Lopulta Elias palaa sisään, ja he viettävät iltaa yhdessä jutellen vanhoista ajoista.

Eventually, Elias returns inside, and they spend the evening together, chatting about old times.

Ulkona lumi sataa aina vain enemmän, peittäen maan valkoiseen peittoon.

Outside, the snow continues to fall, covering the ground with a white blanket.

Yhtäkkiä, Elias huomaa, että taivas alkaa kirkastua.

Suddenly, Elias notices the sky starting to clear.

"Tulkaa ulos!

"Come outside!"

", hän huudahtaa innoissaan, "Revontulet näkyvät!"

he shouts excitedly, "The northern lights are visible!"

Leena ja Mika pukeutuvat nopeasti ja rientävät hänen perässään ulos pakkaseen.

Leena and Mika quickly dress and follow him outside into the cold.

Lumi narisee heidän askeltensa alla ja hengitys höyryää kylmässä yöilmassa.

The snow crunches under their footsteps, and their breath steams in the chilly night air.

He seisovat yhdessä, katseet taivaalle kohonneina, kun revontulten säteet tanssivat heille kuin maaginen valoshow.

They stand together, eyes lifted to the sky, as the beams of the northern lights dance for them like a magical light show.

Vihreät ja purppuraiset värit leikkivät taivaalla; heidän ytimensä pysähtyvät sen kauneuden edessä.

Green and purple colors play in the sky; their hearts pause at the beauty of it.

Sitten, siinä kylmyydessä ja kauneudessa, Elias alkaa puhua.

Then, in that cold and beauty, Elias begins to speak.

"Olen ollut stressaantunut töistä.

"I've been stressed at work.

Siksi halusin tulla tänne.

That's why I wanted to come here.

Minulla on ollut vaikeaa."

I've been having a tough time."

Hän katsoo ystäviinsä, ja Mika ja Leena liikuttuvat hänen rehellisyydestään.

He looks at his friends, and Mika and Leena are moved by his honesty.

Mika myöntää tunteneensa kateutta, mutta haluaa olla parempi ystävä.

Mika admits he felt envious but wants to be a better friend.

Leena kertoo kaivanneensa heitä molempia.

Leena shares how she has missed them both.

He kaikki tuntevat sydämensä keventyneen, kun he seisovat siinä yhdessä, yhdistettynä luonnon ihmeen kautta.

They all feel their hearts lighten as they stand there together, united by the wonder of nature.

Revontulten alla he lupaavat olla toisiaan varten, tukea ja rakastaa huolimatta elämän mutkista.

Under the northern lights, they promise to be there for each other, to support and love despite the twists and turns of life.

Kun he palaavat sisään, mökin lämpö sulattaa heidän poskiaan.

As they return inside, the warmth of the cabin melts their cheeks.

He istuvat yhdessä takan lämmössä ja tietävät, että tämä matka oli juuri sitä, mitä he tarvitsivat.

They sit together by the warmth of the fireplace and know that this trip was exactly what they needed.

Elias hymyilee, tietäen, ettei hänen tarvitse kantaa raskaita taakkojaan yksin.

Elias smiles, knowing he doesn't have to carry his heavy burdens alone.

Lopulta he löytävät toisensa uudelleen, aivan kuten revontulet löytävät tiensä takaisin taivaalle, vuosi toisensa jälkeen.

Finally, they find each other again, just as the aurora borealis finds its way back to the sky, year after year.