Kevään aurinko säteili iloisesti maatilan pihan ylle.

The spring sun shone cheerfully over the yard of the farm.

Eero seisoi keskellä kanalankenttää, silmät suurina innosta.

Eero stood in the middle of the chicken coop, his eyes wide with excitement.

"Liisa, sinun on pakko nähdä tämä!"

"Liisa, you have to see this!"

hän huusi.

he shouted.

Liisa, joka oli puuhissaan navetan kupeessa, katsahti Eeroon skeptisesti.

Liisa, who was busy by the side of the barn, looked at Eero skeptically.

Hän tunsi Eeron taipumuksen kertoa erikoisia tarinoita, eikä ollut aina varma, kuinka tosissaan ne pitäisikään ottaa.

She knew Eero's tendency to tell peculiar stories and was not always sure how seriously to take them.

Eero oli puhunut jo päiväkausia kanan oudoista munista.

Eero had been talking for days about the hen's strange eggs.

Hän väitti, että yksi kanoista, Lempi, oli muninut neliön muotoisen munan.

He claimed that one of the hens, Lempi, had laid a square-shaped egg.

"Eero, ei kanoilta tule neliöitä," Liisa vastasi.

"Eero, hens don't lay squares," Liisa replied.

Hän pyyhkäisi kätensä esiliinaan.

She wiped her hands on her apron.

"Sinä olet lukenut liikaa satuja."

"You've been reading too many fairy tales."

Mutta Eero ei antanut periksi.

But Eero wouldn't give up.

Hän oli päättänyt hankkia todisteet.

He was determined to gather evidence.

Yön pimeydessä, kun kevään kaste peitti peltomaiseman, Eero asetti 'muna-ansan'.

In the darkness of night, when the spring dew covered the fields, Eero set a 'egg-trap.'

Hän viritti kameran kanakopin viereen, toivoen saavansa videolle seuraavan neliömunan.

He set up a camera next to the chicken coop, hoping to capture the next square egg on video.

Seuraavana aamuna, Vappuaatto-päivänä, hän heräsi aikaisin, toiveikkain mielin.

The next morning, on May Day Eve, he woke early, filled with hope.

Eero hiipi kana-aitaukseen.

Eero sneaked into the chicken pen.

Hän oli niin innoissaan, ettei edes huomannut, miten yksi ansan köysistä kiertyi hänen jalkansa ympärille.

He was so excited that he didn't even notice how one of the trap's ropes wrapped around his leg.

Yhtäkkiä ansa laukesi!

Suddenly the trap triggered!

Eero kaatui, ja tällä kertaa hän ei löytänyt neliömunaa, vaan itsensä peitossa olkikimpuilla ja rikkoutuneella kananmunalla.

Eero fell, and this time he didn't find a square egg but himself covered in tufts of straw and a broken egg.

Juuri silloin Liisa astui sisään.

Just then, Liisa stepped in.

Hän pysähtyi katselemaan näkyä, eikä voinut kuin nauraa sydämensä kyllyydestä.

She stopped to gaze at the sight and couldn't help but laugh heartily.

Eero, vaikka hämillään, alkoi nauraa myös.

Eero, though embarrassed, began to laugh too.

Situatio oli aivan liian hassu ollakseen harmillinen.

The situation was way too funny to be annoying.

Liisa auttoi hänet ylös, ja he istuivat yhdessä kanalankentän viereen.

Liisa helped him up, and they sat together next to the chicken coop.

Kumpikin oppi jotain tärkeää.

Both learned something important.

Eero ymmärsi, ettei aina kannata tehdä villiä johtopäätöksiä ilman todisteita.

Eero understood that it's not always wise to make wild conclusions without evidence.

Ja Liisa?

And Liisa?

Hän alkoi nähdä arvon Eeron erikoisessa tavassa katsoa maailmaa – aina hieman tavallista mielenkiintoisemmin.

She began to see the value in Eero's unique way of looking at the world - always a bit more interesting than usual.

Auringon noustessa korkeammalle taivaalle, Eero ja Liisa tekivät vappusuunnitelmia.

As the sun rose higher in the sky, Eero and Liisa made plans for May Day.

Vaikka neliömunaa ei löytynytkään, he tiesivät, että tuleva kevätpäivä toisi tullessaan omanlainen lämpönsä ja ilonsa – aivan ilman talonpoikaistarinoitakin.

Even though they didn't find a square egg, they knew that the coming spring day would bring its own warmth and joy - even without country tales.